tiistai 26. tammikuuta 2010

Agin alkeet, osa 3 - kiinni on

Kolmas kerta toden sanoo... kiinni on ja pysyy. Tunti aloitettiin puomin alastulokontaktilta ja vinokepeiltä, katsottiin, että missä mennään. Sivussa otettiin omatoimisena mutkaputkea lähetyksinä. Tunski ei ollut ihan täysillä aina omassa pisteessä, kiinnosti muidenkin tekemiset ja lelut. Kolmen aidan suora otettiin ekakerralla kutsuttuna ja sitten kakkosaidalta vastaan kolmannelle, tai se oli tarkoitus. Lopuksi oli uutena rengas ja pussi (eri kuin viimeksi).

Puomin alastulo: vaati edelleen selvän pysäytyksen, varsinkin lelulle. Rauhallisuutta itelle vapautuksessa, vapautus käskystä.

Kepit: Otti häiriötä muista, mutta kun keskittyi, meni hyvin molemmilta puolin. Turha kiirre pois.

Mutkaputki: Meni reippaasti, myös tiukempaa putkea. Ei otettu kaukaa. Lelu.

Kolmen aidan suora: Kutsuttuna loistavasti. Ohjattuna, kaksi eka aitaa hyvin, kolmannen jälkeen kääntyi taas ennen lelua ja haukut. Uudella yrityksellä täys susi. Ohjaus lelulta, ok. => Heti pois ko. tapa, pitäis saada etenemään suoraa esteeltä. Kiinni mikä kiinni.

Rengas: kutsuttuna, meni hyvin.

Pussi: kutsuttuna reippaasti, unohti taas lelun maassaolon. Ohjattuna reippaasti, lelu edelleen hiukan hukassa.

torstai 21. tammikuuta 2010

Ups... olihan niitä ukkojakin

Meinas tyystin unohtua... viime lauantaina tosiaan Tunski kävi etsimässä ukkojakin metsästä.

Aika: lauantai 16.1.2010 klo 11.00-13.00, kolme koiraa, Tunski keskimmäinen
Sää: -3 astetta, pilvipouta, heikko tuuli, kevyttä pakkaslunta n. 30cm
Paikka: "Lentokentäntie"
Metsä: selkeä mäntymetsä, hiukan kumpuileva.
Tehtävä: Tunskille neljä maalimiestä, n. 40 metrissä.
 
Eka maalimies tuulen alapuolella haamulla, varmasti suoraa ukolle. Pikkumiehessä virtaa vaikka muille jakaa.
 
Toinen maalimies tuulen yläpuolella valmiina, lähti keskilinjaa pitkin, otti hajun ja reippaasti ukolle.
 
Kolmas tuulen alapuolella haamulla, maalimies ryteikössä. Tunski lähti varmasti, mutta kaartoi vähän ennen ukkoa takaisin keskilinjalle päin... otti hajun toisen puolen piiloon pyrkivästä ukosta ja suunnisti sinne. Toisella lähetyksellä meni varmasti suoraa maalimiehen luo.
 
Neljäs maalimies tuulen yläpuolella valmiina, suoraa ja varmasti ukolle.

tiistai 19. tammikuuta 2010

Agilityn alkeet - johan kiehuu

Hiukan oli taas lentävälähtö kurssille, onneksi kuitenkin sain luvan häipyä kokouksesta ja päästiin ajoissa tienpäälle. Lähtölenkki jäi tekemättä, kerettiin kuitenkin tehdä lämmittelyjaloittelu hallilla. Sammareiden lenkitys jäi tyrnäväläisille.

Tänään oli vuorossa uutena puomi ja pussi. Itsenäisenä mentiin suoraaputkea ja vinokeppejä. Tunnin lopuksi otettiin suora aita-aita-putki. Tunna oli hiukan levoton tapaus, putki veti sitä koko tunnin ajan. Jo tunnin odotus oli aulassa liikaa, niinpä odotettiin kiltisti ulkona omaa vuoroa.

Kepit: meni hyvin, pää matalalla. Kipolla.

Suoraputki: meni hyvin ilman käskyä, lelu veti loistavasti. Käsky tulee myöhässä ja siitä kääntyy edelleen. Lelun kanssa tahtoo lähteä huiteleen turhan etäälle.

Puomi: Ensimmäinen kerta. Kokopuomi ekalla kerralla vähän hirvitti, vauhti reipastui huomattavasti toisilla kerroilla. Alastulokontakti, vaati selvän pysäytyksen pannasta, otti häiriötä muiden putkella touhusta. (tehtiin makupalakipolle)
Itsenäisenä harkkana alastulokontakti meni huomattavasti varmemmin, vähän apua hihnasta. (tehtiin lelulle)

Pussi: Meni varmasti. Kipolla.

Suora (aita-aita-putki): Kiehu jo muiden tehdessä. Lähdössä hyvä veto. Kääntyi kuitenkin ennen lelua, mutta hyväksytty suoritus.

tiistai 12. tammikuuta 2010

Mestarin jalanjäljille - agilityn alkeet alkoi

Ei me mitään taukoa maltettu pitää. Eilen pakattiin lauma autoon ja suuntana Haukipudas. Pinja ja Wili jäivät puoleen väliin Tyrnävälle. Hiukan meinasi aikataulu pettää, mutta kerittiin kuitenkin hätätarpeetkin tehdä ennen hallille menoa.

Siis, Tunskilla alkoi Active Dogilla agilityn alkeet. Eilen oltiin Mikko Aaltosen opissa. Eka kerralla mentiin pöytää, vinokeppejä, aitaa ja suoraa putkea.

Pöytä: täysin uusi kokemus, hyppäsi reippaasti ja eka kerran jälkeen jo jäi paikallekin.

Kepit: Tunski meni hienosti, mutta äipälle turhan kiirre ja hihna välillä somussa. Malttia. Tunskille nostettiin keppejä jo pystynpään ja lähetyksiä kauempaakin. Oikealta puolen ohjattaessa hiukan epävarmempi, parani.

Aita: meni hyvin

Suoraputki: Lähti hyvin, mutta kääntyi suulla, kun käskytti "putkeen". Ei irronnut kupille vaan pyörähti putkesta äippään. Kutsuttuna ei ongelmia.

Suora aita-putki: Ei irronnut kipolle, pyörähti putkesta äippään... haukutkin päälle. Mentiin kutsuttuna, ei ongelmia.

=> Kotiläksyksi eteenmeno harjoituksia kipolle taikka lelulle. Lähetettynä ja mukana juoksemalla.

maanantai 11. tammikuuta 2010

Pirtupolun seikkailijat

Vuosi on alkanut pakkasilla ja lenkit sekä muu kehittävä tekeminen on ollut jäähyllä, kun emäntä on vetänyt peittoa korville ja vahannut vain töllöä. Pakolliset pikkulenkit on heitetty ja onneksi saatiin uusi lainatakki, tosin pikkumies on kyllä jo kasvanut siitäkin vähän ulos... uudet valjaatkin piti hommata, kun PaTTu-valjaat sanoi sopimuksen irti...

Mutta, joo-o, lauhtuihan se ilma ja päästiin metsään vähän irrotteleen. Pirtupolulla seikkailtiin ja leikittiin salakuljettajia ja poliisia.















... ja lisää Wilin&Pinjan blogissa

maanantai 4. tammikuuta 2010

Uutta Vuotta ja 7 kk

Uusi vuosi otettiin vastaan Ropilla, niinpä säästyttiin isommilta paukkeilta. Jokunen raketti kuitenkin nähtiin ja pihalla ollessa Tunski lähti aluksi VOUVOU haukulla kohti raketteja. Loppu illasta ei enää kiinnittänyt paukkeeseen ihmeempää huomiota.

Rähinää syntyi kyllä sisällä, taisi päivän pikkupoikien leikit väsyttää sankaria ja piti alkaa kukkoileen välillä leikkikaveri Ropillekin. Tunski pääsi liekakoiraksi hihnaan.

Tänään pikkuriiviölle tuli mittariin 7 kuukautta. Kylläpä se aika kulkee. Tavoitteet tälle vuodelle... jospa vaikka kasvaa fiksuksi koiraksi.

Pentuagin päästötodistus - pikkukilleriä

Aatonaattona oli viimeinen pentuagilityn kurssipäivä. Paikalla meitä olikin vain kolme koirakkoa, muut taisivat jännittää kotona jo pukin tuloa. Otettiin yksittäin keppejä ja puomia. Ei hassumpaa. Mentiin suoraa ja siinä palattiin kiltisti makupalakippoon. Mentiin vähän kimurantti pätkiä... ja johan oli menoa... Kun Kille-Killeri ei ollut paikalla, puhkesi kiltistä Tunskista oikea pikku-Killeri. Se lämpeni, haukku, näkki, leikki kissahiirtä... Ei tainnut ohjaaja oikein saada pikkupirua hallintaa... viimenen pätkä meni jo täysin tahtojen taisteluksi ja tunski sai lopettaa ilman palkkaa.

Joko sillä mukamasti alkaa murkkuikä?  "-otan osaa"