perjantai 25. helmikuuta 2011

Pyörii, pyörii

Meidän ryhmä halusi sitten sen vaikeamman treenin tällä kertaa äänin 2-1. Noh, kyllähän me jo Tunskiki kans voidaan mennä kolmosluokkaa, kun kerran ollaa jo kisoissakin käyty. =D

Eka pätkä aita, suoraanputkeen A:n alle ja takahyppy aidalle ja takas putkeen ja aidalle. Ensimmäiseltä ohjauspuolen takahyppy onnistui, ennen viimestä aitaa Tunski taisi tehdä ainakin nelosvoltit ennen hyppyä, mutta suoritus katsottiin onnistuneeksi, joten sama pätkä toiselta puolen.

Toiselta puolen takahyppy tuotti tuskaa ja en ottanut Tunskia kiinni, niin A:llehan se painui... ja monta kertaa. Muutettiin ohjausta perjättöön, mutta mun jalat ei yksin kertasesti liikkunu, ne oli tonnin painoset. Mutt joo, kyllä sitä kerkee, kun vaan päättää ja järkkää tilanteet sen mukaan, helppoo...

Toka pätkässä pujottelun alku oli ihan hukassa ja ohjauskin taisi eka kerralla unohtua. Tunski kävi vähän ylikierroksilla.

Kymmenen esteenpätkästä päästiin kuus. Puomillekin pysähtyi oikeaan paikkaan. Kutosen ja seiska hypyn välistä veto vielä meni, mutta Tunski ei hypänny seiskaa, kun oli jo lukinnut A:n. Parsittiin kohtaa muutaman kerran. A:lle teki hienon kontaktin ja se pysyi, seuraavan aidan kohdalla taas pelkkää ohitusta putkeen... okei, ei hyvä ohjausvaihtoehto, suosiolla kokeileen aidan toiselta puolen jotakin muuta, jep parempi. Tietääpä taas mitä kisoissa ei tartte vielä kokeilla, kun pakon edessä.

Toinen kymmenen estee pätkä, me tehtiin se "puhtaasti". Putkeen aita pyörähys putkeen pyörähys aita pyörähys aita pyörähys... Olikohan mun ohjauksessa jotakin kummallista =D. Tunski pyörähti kaikissa mun pakkovalssivirityksissä.

Kaikesta pyörimisestä huolimatta hyvät treenit.

keskiviikko 23. helmikuuta 2011

ALO, tunti 2 - tai jos sittenkin agilityä

Jotkut oli saaneet meidät jymäytettyä tokon ALO-kurssille. Eka tunti oli jäänyt meiltä väliin ja minusta tuntui, että oltiin nyt Tunskin kanssa ihan väärässä paikassa väärään aikaan. Kyllä me yritettiin räpiköidä muiden mukana.

Sivulle tuloa eri kulmista - liian eteen, liian vinoon, liian taakse. Ja palkkakäsikin oli ihan vika paikassa.

Seisominen - seisoo pari sekunttia, kun työntää nakin turpaan. Sitten alkaa hiipiin ja kääntyileen liikkeen mukana.

Liikkurista seisominen - sai houkutella seuraamiseenki nakilla, pysähtyi, mutta sitten alkoi kytätä puomia ja putkea, meni maahan.

Maahanmeno - jokainen vuorollaan käskytti koiran maahan ja istumaan. Eka kerralla Tunna meni käskystä nopeasti maahan, istumakäskyä se ei osaa, tarvi käsi apua. Toinen maahan meno oli hitaanpi ja tarvi vähän käsiapua.

Paikallaolo, kaks minuuttia - Tunna taisi pysyä 30s, vaihteli asentoa ja kerkesi noustakin, vaikka välipakkasin neljä-viis kertaa.

Hyppy - aloitettiin lelun perään hyppelyllä, hyppäs jopa käskystä murto-osan ennen lelua.

Seuraamista - omatoimisesti peilin edessä, otin remmissä ja aluksi nakkiavustuksella, kun se putki oli aika houkutteleva. Paikkahan alkoi löytyä.

Seuraamista keiloilla - omatoimisesti, tämänkin otin remmissä ja aluksi nakilla imuttamalla, kun Tunna ei nähnyt muuta kuin A:n ja putken. Lopulta keskittyi ja seurasi ihan hyvin.

Tunnalle on sanalliset käskyt ihan tuntemattomia, se tarjoaa kaikkeen yleensä maahanmenoa. Tällä kertaa myös agilityesteet seinän virustoilla olivat liian suuri houkutin. Mutta jospa me ny tää kurssi saatas läpi kahlattua. Kylläpä me ollaankin unohdettu tämä laji kokonaan tässä vuoden aikana.

maanantai 21. helmikuuta 2011

Haukipudas-Active dog, 20.1.2011 - Kisakorkkaus, HYL

Eikös herätyskellon pitäis jo soida... juu, puolituntia sitten. Minuuttiaikataulu petti heti aamusta ja tuli vähän ajeltua harhaankin siinä unenpöpperössä ja lievässä kuumehourailussa. Että loistava kisapäivän avaus.

Kisakirjan varmennus meni hiukan tiukille, käytiin Tunskin kanssa toimistolla tuomarin Mika Moilasen puhuttelussa just ennen omaa rataantutustumista, juoksun kans sitten toimistolta auton kautta hallille. Hallilta juoksulla autolle ja takas radalle kun lähtölistoilla oli joku Tunna ensimmäisenä. Eipä paljon kerennyt hermoilla lähdössä.

Eka agilityrata:

Rata oli hallin päästä päähän juoksua.

Jätin Tunnan kaus lähdössä, että sillä on tilaa hiipiä, mutta poitsuhan pysyi lähdössä. Tunnalla tuli kiirre perään ja eka rima pyöri jaloissa hyvän matkaa. A:n kontakti pysyi, mutta sitten töpeksin kaarteessa, tultiin yhden esteen ohi ja sen jälkeen annoin Tunnan hypätä sen aidan väärältä puolen. Toinen suora meni hyvin, kepit löytyi ja muurin jälkeen satuttiin putkeenki, melkein jopa irtosi tällä pätkällä. Kolmas suora, suoranputken jälkeen kääntyi vähän kysymään mutta jatkoi renkaalle ja putkeen, vaikka jäin armotta jälkeen. Loppusuoralla vedätin ihan turhaa puomille ja tunna ohi, loppukontakti jäi taas aavistuksen vajaaksi. Ihan lupaavia pätkiä.

Tulos hyl.

Toka agilityrata:

Sama hallin päästä päähän juoksu toisin päin, suoranputken tilalla keinu.

Tunnan edellä lähti nyt pari koirakkoa, ja pikkupoitsu tiesi mihin oli menossa, veti lähdössä jo semmoset ylikierrokset, että sai sisäänheittäjältäkin paheksuvan katseen. Tunna veti radalle täyttä nelivetoa. Mutta yllätti mut kuitenkin lähdössä, se pysyi paikalla.

En kuitenkaan arvannut ottaa etumatkaa ja ennen puomia olin jo jäänyt jälkeen, Tunna puomin ohi ja alkoi pyöriin. Puomin kontakti oli nyt hyvä. Keinu oli lähellä lentokeinua ja mun paletti sotkeutui lopullisesti siinä, kun en ollutkaan sen jälkeen Tunnan edellä, rengas ja aita vielä jotenkin taiteiltiin, mutta putkessa painui väärään päähän. Muurin jälkeen kepit oli täysin hukassa, taisin olla jo ihan luovuttaneen näkönen kun tuomari sanoi että jatka vaan loppuun saakka. Ja kepit löytyi ja loppupätkä kaahotettiin, rimat taisi lennellä kaarteessa aika tavalla, A:lla tuli hyvin loppukontaktille, mutta pääsi hitusen varastaan.

Tulos hyl

Hyppyrata:
Ei ilmottauduttu.

Yhteenveto:

Eka tämän vuoden tavotteista on saavutettu, viralliset kisat aloitettu. Tämän kisan tavoite oli pysyä lähdössä, se onnistui molemmissa starteissa. Kontaktit ja keppien aloitus olivat vähän epävarmoja. Vaatii vielä todella tarkkaa ohjausta ja estehakuisuutta lisää. Ja ohjaaja on turhan hyllymagneetti. ;)

Mutta "vamentajan" sanoi, hyvä siitä tulee. Onneksi joku uskoo meidän koheltamiseen tai ainakin Tunnaan. =D

Kun ei ole kuvia ja videoita... kuva lauantain metsälenkiltä.

perjantai 18. helmikuuta 2011

Paniikkitreeniä paukkupakkasissa

Maanantaina käytiin Mustilan Wintillä ajatuksella rauhoittuminen kentänreunalla. Pujotteluakin tahkottiin, eka väli on kattelussa, vaatiin vielä tarkkaa ohjausta. Ja lähdössä pysymistäkin muisteltiin. Wintillä lämmintä piisasi, varmaankin reippaat 20 astetta ja Tunskin kieli roikku sen mukaan.

Tiistaina ajeltiin Tupokselle, auton mittari näytti välillä -34 astetta. Hallissa tuli hiki, liekkö välillä tuskan hikeäkin puskenut. Oli kontaktitreenit, ja Tunski oppi loikkaamaan... eihän se ikinä... ja neljä päivää, iik!

Torstaina oli normi agilitytunti, ja pakkanen paukkui taas yli -30 astetta, mutta treeneissä kylmyydestä ei ollu tietoa. Lämmittelyksi suoralle irtoamista, ei Tunna mihinkää irtoa, eikä se edes kuule, jos sitä joku toinen yrittää kutsua. Ei se nää makupaloja, eikä leluja. Tapittaa vaan.

Kontakteilla otettiin takaaleikkausta yms. Jos jään taakse, Tunskilla jää kontakti vajaaksi ja kääntyy tapittaa. Jättäytymistä taakse ja lelupalkkaa eteen rutkasti lisää.

Ja lopuksi rataa, 19 estettä. Olihan siinä taas niitä hyviä pätkiä. Suoralla en yksinkertasesti kerkiä, ne on meille tässä vaiheessa myrkkyä. Keinua jostakin syystä eka kerralla aristi, mutta kun sama kohta otettiin tunnin päätteeksi uusiksi, meni ihan hyvin senkin.

Tunnin päätteeksi otettiin keinun lisäksi muutama lähtöharkka, malttoi odottaa vaikka A:este oli nokan alla.

Torstain treenistä jäi paljon hyvää mieliin, jospa se siitä...sunnuntaihin.

perjantai 11. helmikuuta 2011

Poroa ja pakkasta

Ulkona paukkui -30 asteen pakkanen. Mutta hallilla ei tarvinnut värjötellä, sen verran lujaa taas sai mennä. :)

Keinulle paikalle jäämistä ja ohijuoksua. Ei kestä vielä, ei kannata yrittää "kisoissa".

Pujottelua erikulmista, vaatii kovaa perustreeniä, nyt pitää olla millit just oikeessa asennossa, silloin voi toivoa, että kepit löytyy.

23 muistirata, vauhtia ei puuttunut. Ohjaaja ei vaan kerennyt eikä muistanut ohjannut. Parempaan päin kuitenkin menossa. Ja suoralähestyminen kepeille oli ihan mallikas. Kontaktit oli ok, itellä vähän malttia.

Lähdön paikalla olo, surkeeta, hiippailee. Paikalla oloa reunalla muiden suorituksien aikana... juu, hyvin onnistuu tuon kiihkoilijan kanssa. Nyt se malttaa kuitenki jo vähän häkissä ollessa odotella vuoroa.
Mutta mukavat treenit jälleen.Ja mukaan saatiin vielä laatikollinen lihaisia poron luita, kyllä nyt kelpaa vähän aikaa niitä rouskutella. Kiitos välittäjälle. =D

tiistai 8. helmikuuta 2011

Helmikuu, aktivoituu

Toko virityksiä Wintillä

Kuun vaihteessa kerholaiset kävi muuttotalkoissa ja saivat treenitilan käyttöönsä Mustilan Wintiltä. Tunskin kanssa käytiin kokeilemassa uutta paikkaa ja muisteltiin mitä se toko olikaan. Hyvin Tunski keskittyi vieraassa paikassa ja toisen koiran läsnäollessakin. Minä en oikein muistanut, että mitä sitä tehtiinkää vuosi sitten tokon alo-kurssilla.

Tupoksen agit - kello vastaan

Helmikuun valmennukset aloitettiin juoksemalla kelloa vastaan 18 esteen radalla. Eka yrityksellä päästiin Tunnan kanssa 10 estettä lujaa, sitten Tunna pääsi lujaa, emäntä ei... tuo kohta ja seuraavat neljä estettä muodostuivat kaikissa yrityksissä meidän kohtaloksi. Kontaktit meinasi aluksi lipsua ja keppien umpi kulma oli tällä kertaa liian vaikea. Ja äippä oli muutaman metrin myöhässä.
Ei saatu puhdasta rataa tehtyä, tavoiteaika oli kolmosluokkalaisten huippuaika 30-36s. Me päästiin konttaamalla, estearpomisilla, ylimääräisillä lenkeillä aikaan 43s.

Mutta treeni oli super. Ja Tunski on mahtava. Todella hyvänmielen treenit.

Tammikuun hiljaiseloa

Tammikuun harkat jäivät vähiin, kun kulkupeli sanoi sopimuksen irti. Aloitettiin kuitenkin kevään agilityvalmennukset Tupoksella.

Ilmeisesti ne eivät ole menneet mitenkään erikoisesti, kun ei ole jäänyt mielikuvaa.

Mitään muuta ei tammikuussa sitten tehtykään, normilenkit, jotka ovat lenkittäjälle yhtä tuskaa. Tunski ja Wili meinaavat ottaa keskenään yhteen, ku jotakin mielenkiintosta tulee vastaa. Onneksi taas päästään  mettälenkille. Tunski onkin nyt muutaman kerran päässyt ilman valkoisia Rusinan kanssa juoksemaan mettätietä... siis Rusina juoksee ja Tunski kulkee mun perässä varjona, ihan omituista. =D